Siivekkäät

Pihallamme voit nähdä viipottavan kanoja, kalkkunoita ja ankkoja.

ANKAT

Hupaisaan ja sanavalmiiseen ankkajengiin kuuluu Lissu, Lysti ja Lyllikki, Hohto, Perttu sekä Sumu Torvinen.

Pertun tarina ja tie meille on hieman toisenlainen. Eräänä kesäpäivänä Tampereen Ahvenisjärveen ilmestyi pieni mustavalkea ankanpoika, joka sai paljon ihmetystä aikaan. Siellä Perttu kasvoi ja uiskenteli muina ankkoina sorsien ja telkkien seassa, kunnes jäi useiden vapaaehtoisten kiinniottajien haaviin juuri ennen pakkasten tuloa. Perttu oli hyvin onnekas ankka ja iloksemme kotiutui hyvin meidän luoksemme muun lauman jatkoksi ja suojelee rouviaan hienosti.

Myös Torvisen Sumu päätyi luoksemme hieman erityistä reittiä huostaanotettuna, monien sattumusten jälkeen ollessaan alle pari viikkoinen pieni ankanpoikanen. Torvinen oli alusta saakka hyvin hyvin äänekäs, joka nukutettiin iltaisin villapipoon ja kulki usein mukana paidan alla, koska sinne Torvinen parhaiten rauhoittui. Meillä siis elettiin muutama viikko varsinaista ankkavauva-arkea. Olikin taitolaji tuo ankan nukkumaan saanti! Kun oli aika käydä yöunille, ankkalapsi sukelsi pipon sisälle, tässä kohtaa kättä tuli vielä pitää painona pipon sisällä olevan ankan päällä ja kun oletti ankan nukkuvan käsi hivutettiin hiljaa pois päältä ja paikalta hipsittiin villasukat jalassa vähin äänin. Joskus kävi niin, että pipoeläin heräsikin lautalattian narahdukseen, kömpi piposta ja huomasi ihmisensä kadonneen. Armoton huuto sai ihmisen tulemaan nopeasti takaisin ja seuraavalla kerralla osattiin taas hiipiä entistä varovaisemmin pois. Yöllä herätessään Torvinen ei enää huudellut, vaan tämä nukkumaanmeno oli se vaikein osuus. Neljän viikon kohdilla Torvinen muutti muiden ankkojen luokse navettaan, laumaantui lopulta niin hyvin, että alkoi jopa arastelemaan ihmisiä. Olisin voinut vannoa, että Torvisen perässä läpsytys ja ihmisten kanssa vietetty lapsuus olisi vaikuttanut toisinpäin. Tärkeintä on, että Torvinen itse tietää olevansa ihka oikea ankka ja osaa elää ankkojen tavoin.

Kesäisin ankat viipottavat paljon vapaana pitkin pihaa, tonkivat nurmesta maukkaita matosia ja pulahtavat omaan pieneen lampeen sukeltelemaan. Uimanäytökset ja piruetit lammikossa ovat välillä ihan huikeita! Ankat ovat oppineet kutsuvihellyksen ja sen kuullessaan juoksevat luokse räpylät viuhuen, mahtityyppejä ovat he kaikki.

KALKKUNAT

Maanvaiva kalkkuna tuli meille syksyllä 2018 sen jälkeen, kun näin facebookissa ilmoituksen, joka kuului näin;

"Tämmönen yks maanvaiva joutas jollekkin joulupöytään. Tulee läpi tarhan kattoverkoista, tunkeutuu sisään, tirkistelee ikkunoista ja yölläkin rymyää pitkin talon seiniä, että ei varmasti tarvii nukkua! Ei tarviis pitkään enää kasvatella kun sais heittää uuniin maukkaan paistin."

Luettuani ilmoituksen, tuli välittömästi vahva tunne, että tämän kalkkunan kuuluisi tulla meille. Minua tietysti ensimmäiseksi mietitytti hyvinvoinnin kannalta se, että kalkkuna on laumaeläin, eikä meillä olisi muita kalkkunoita, vain ankkoja. Juteltuani myyjän kanssa, hän kertoi, ettei tämä ollut koskaan välittänyt oman lajin seurasta, vaan hakeutui aina muiden eläinten ja ihmisten seuraan ja näin ollen varmasti olisi onnellinen meidän kanssa. Maanvaivaksi nimetty kalkkunaneito onnistuikin pian saamaan kimppakyytiryhmästä opiskelijakyydin Jyväskylään. Maanvaiva osoittautui aivan valloittavaksi persoonaksi ja on tuonut valtavasti iloa meidän elämään. Vanhemmiten vauhti on hieman hidastunut, eikä kolttosia ole keksitty enää ihan yhtä usein, kuin nuorena tyttönä. Maanvaivan mielestä on ollut parasta päästä osallistumaan kaikenlaiseen nikkarointiin ja arjen askareisiin, myös päiväunet sisällä tuvassa omalla petillä hellan edessä kuuluvat Maanvaivan hemmotteluhetkiin.

Maanvaivan elämään voi tutustua Facebookissa nimellä Maanvaiva Kalkkuna.

Maanvaiva on valkoinen BUT-kalkkuna eli lihantuotantoon jalostettu rotu. BUTit on jalostettu erittäin nopeaan kasvuun ja valitettavasti tämä saattaa lisätä terveysongelmia vanhemmiten.  

(Maanvaiva poistui keskuudestamme 17.3.23 lähes viiden vuoden iässä.)

Ulla Taalasmaa ja Irmeli ovat 1/21 kuoriutuneita Pronssikalkkunoita. Näissä tytöissä riittää vauhtia ja virtaa! Uteliaina he kulkevat ja tutkivat joka paikan ja kolkan. Välillä heidät voi bongata korkealta Terijoen salavasta tai hyppimästä navetan kaiteelta. 

KANAT

Kanaparvemme on tällä hetkellä hyvin pieni, mutta sitäkin rakkaampi. Pihallamme kuopsuttavat pari Irmeli-kalkkunan hautomaa Prahmakanaa ja Brahmakukot Matti ja Teppo, sekä sekarotuinen kukko Herra Hakkarainen. Parvessa on vielä hyvinkin tilaa muutamalle kanalle, mutta pyrin tekemään lisäykset harkiten. 

Kanojen ja ylipäänsä lintujen touhuja ja puuhasteluita pihalla on ihan mahdottoman mukavaa seurailla. Lintuja rauhassa seuraamalla voi erottaa monenlaista äänimaailmaa heidän tuntemuksiaan ja tilanteita katselemalla. Jokainen on tunteva ja ajatteleva, omanlaisensa ihana persoona ja yksilö omine juttuinensa.

.