Tietoa minusta

Monenlaiset eläimet ovat tulleet tutuiksi jo lapsuudesta lähtien. Jos en hoitanut omia lemmikkejäni, olin ulkoiluttamassa naapurin koiraa tai syöttämässä pesästä pudonnutta linnunpoikasta, jonka naapurin lapset olivat tuoneet hoitooni. Avun tarpeessa olevat eläimet ovat olleet lähellä sydäntäni aina, siksipä ajauduin aikuisena sijaiskotitoimintaan, ja mukaan mm. löytökissojen auttamiseen. 

Onneksemme lähdimme 13 vuotta sitten sunnuntaiajelulle katsomaan vanhaa - 53 rakennettua rintamamiestaloa, jonka kuulimme olevan myynnissä. Pieni myytävänä-kyltti pilkisti tien vierestä ja tunne oli vatsanpohjaa kutkutteleva, tuli heti vahva tunne siitä, että tämä olisi meidän paikkamme. Pienestä tytöstä asti haaveilema maalaismiljöö, peltomaisemat ja eläimet olisivat pian totta. Puolen vuoden sisäremontin jälkeen pääsimme muuttamaan, juuri sopivasti kevään tultua. Muistan edelleen hyvin elävästi sen, kun ensimmäisenä aamuna herättyämme kävelin silloin 2-vuotiaan poikamme kanssa käsi kädessä pellon reunaa pitkin ja poikani sanoi -äiti, linnut laulaa. Totta, linnut laulaa ja täällä linnut tosiaan voi kuulla, ajattelin. Rauhaa, hiljaisuutta, tilaa hengittää. 

Idea ja ajatus Villa Pohjolan toiminnasta on kehittynyt pikkuhiljaa. Haluan toiminnallani ja esimerkilläni tuoda esille eläinten hyvää kohtelua, sekä arvostusta niitä kohtaan. Villa Pohjolassa pyritään siihen, että kaikki eläinasukkaat saisivat elää mahdollisimman lajityypillistä elämää yhdessä lajitovereiden kanssa, juuri sellaisina kuin ovat. 

Koen vahvasti, että eläimillä on valtavan suuri vaikutus ihmisten hyvinvointiin. Eläimet antavat paljon rakkautta, ne elävät hetkessä, tässä ja nyt, tulevaisuutta murehtimatta. Eläimet viestivät toisilleen ja meille ihmisille jatkuvasti elekielellään. Eläintä voi oppia lukemaan vain eläimen käyttäytymistä seuraamalla ja viettämällä aikaa niiden kanssa. Minulla on tapana höpötellä paljon eläimilleni istuskellessani tai touhuillessani niiden kanssa, ja vaikka olenkin useimmiten ainoa, joka puhuu ääneen, tunnen ymmärtävämme toisiamme. Tarvitsee vain pysähtyä ja kuunnella. 

- Jenna